20.9.2012

Keltaista valoa


Niin kuin vaahteran lehdet kuolevat
vanhalle vihreälle keltaisiksi pusertuen
minäkin värisen muuttuvassa tuulessa.


Valkean arkun äärellä kumarran syvään
sata kaksi vuotta vanhoja hauraita luita.
Minulle on testamentattu paljon aikaa.

Puiden välistä tulvii välkehtivää valoa.
Sinä olet minun henkeni! Keltalehdet kehtoni!
Ja minusta astuu maailmaan kultainen inka.


Runotorstain haaste: syksy

6 kommenttia:

  1. Kultaiset muistot Lindalle. Kiitos Ari.

    VastaaPoista
  2. Syksy saa värisemään.
    Kauniisti väreilevät kuvat.

    Meillä osui samankaltaisia ajatuksia tässä haasteessa.

    VastaaPoista
  3. Värit syksyn haipuvat jälleen, sanojen mutkiin muistoiksi kesän.

    VastaaPoista
  4. Kaunista ja surumielistä tavallaan.

    VastaaPoista
  5. Kauniit kuvat, todella ja runo mieltä sykähdyttävä!

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia ihmiset kommenteistanne!

    VastaaPoista